Tänään on ollut tuottelias päivä. Tai siis "tuottelias". Enhän periaatteessa ole mitään tuottanut, mutta tehnyt jotain muutakin, kuin vain löhönnyt.
Päivä alkoi todella hyvissä merkeissä. Puoli kahden maissa heräsin puhelimen ääneen. Äiti soitti ja kysyi, olenko jo herännyt. No enpä ollut, ihmeellistä. Nousin kuitenkin puhelun jälkeen ylös, pesin hampaani ja menin koneelle. Tässä sitä taisi vierähtää jokunen tunti, kello kolmelta menin alakertaan aikeenani syödä lounasta.
Alakertaan päästyäni, keksinkin kuitenkin soittaa Empulle. Ehkäpä lähtisimme tänään illalla jumppaan. Olin aika varma, että Emppu olisi töissä, joten yllätyin kun hän vastasikin puhelimeensa. Hänellä oli tänään vapaapäivä ja sovimme menevämme jumppaan, ainakin katsomaan millaista siellä olisi. Jei! Jotain tekemistä tähän päivään. Keksin myös kysyä häneltä, josko hän haluaisi lähteä kanssamme mökille, koska olimme sinne menossa perjantaina. Sattumoisin hänellä oli pe-su vapaana, joten hän lupautui mukaamme. Jei! Tästä olikin tulossa hyvä päivä.
Kokkasin viimein itselleni lounaan; paprikaa, jauhelihaa, valkosipulia, sweet chili kastiketta ja paistettuja eilisiä uusiaperunoita. Njami. Leipää ja pepsi max goldia (kiitos ihanat lammihemmot<3) palanpainikkeeksi, siitä ei voinut enää ateria parantua.
Luin parit vanhat Aku Ankat ja menin saunalle pesemään mattoa, johon pojat olivat viime käynnillään oksentaneet. Olin juuri saanut kaikki saippuat ja harjat valmiiksi ja pienen osan mattoa hangatuksi, kun ovkello soi: pimpelipimpelipompelipompimpimpimpompimpelipompelipompom. Niin se soi. No se ei siis voinut olla kukaan muu kuin raksu isosiskoni Pia. Avaamaan ovea ja kasa poikia päälle. Jei! Ihanat poijjaat. Mutta siis pääasiaan. Pia oli ostanut uuden auton, citroen berslingon (sitikka perslinko), ja tuli näyttämään sitä. Olihan se hieno. Poikien häkki mahtui todella hyvin auton takaosaan ja etupenkin ja häkin väliin jäi vielä niin runsaasti tilaa, että sinne sai vaikka kuinka paljon tavaraa. Jei!
Mentiin sisälle ja jatkoin maton pesemistä. Sain siihen jopa apua. Velmulainen tuli kanssani tassuttelemaan maton päälle ja pudottelemaan palloaan vesiämpäriini. Loiskis! Eikä kastuttu, ei yhtään! Ajoin Velmun kuitenkin pikaisesti pois paikalta (vaikka avulias olikin), sillä halusin pestä maton rauhassa. Onhan semmoisen peseminen taitolaji. Ja kehumatta itseäni, olen siinä paras silloin kun niitä jaksan pestä. Eli kovin harvoin. Matto/2vuotta on hyvä tahti. Sain maton viimein ulos kuivumaan, kiitos Pialle avusta.
Tämän jälkeen palasin yläkertaan ja aloin kirjoittamaan sähköpostia Valerielle. Tuhrasin siihen aikaa noin pari tuntia, mutta ei siitä silti mikään hyvä tullut. En ole koskaan ollut hyvä kirjoittamaan, varsinkaan englanniksi. Luulin aina ennen, että puhuminen on vahvin lajini (siis englanniksi) mutta kuukaudet Englannissa osoittivat luuloni vääräksi. Tietenkin puhuin siellä paljon ja minua ymmärrettiin, mutta itseäni jäi häiritsemään se, että sanojen mieleen tuleminen kesti niin kauan. Oli kiva kertoa jotain tarinaa kun kolmasosa sanoista antoi odottaa itseään sen kolme sekuntia =o/ Gräyh.
No kumminkin. Sain sähköpostin lähetettyä Valerielle ja sitten olikin aika jo lähteä jumppaan. Oltiin hieman taas myöhässä äitin kanssa, mutta koska jumppa pidettiin urheilukentällä, ei se haitannut kovinkaan paljoa. Emppu oli jo tietenkin paikalla, äitin kaveri saapui vähän meidän jälkeemme. Emme siis olleet edes viimeisiä!
Jumppa oli aika lötköä. Siis ei kovinkaan vaativaa. Hengästyin kerran, silloin kun piti juosta ympäriinsä pienellä alueella ja välillä ottaa itselleen pari ja tehdä jotain ihme parihyppyjä. Lihasjutuissakaan ei melkeen mikään tuntunut, olisi pitänyt ottaa isommat painot, ne puolitoista kiloiset olivat aika nössöjä.
Jumpan jälkeen jätin äitin kävelemään kotiin kaverinsa kanssa, minä menin Empun kanssa vähän matkaa. Juttelimme niitä näitä, lähinnä huomisesta mökkireissusta. Ajattelimme, että ehkä käymme lauantaina Forssassa jossain baarissa. Emme tienneet yhtään baaria sieltä päin, mutta äkkiäkös sen saisi selville. Jei! Kyytikin on vielä itseasiassa hieman epäselvä, mutta jos vaikka ihanat, mahtavat, upean parhaat vanhempani voisivat heittää meidät, olisi aika helmeä (en nuoleskele ketään, koskaan, ikuna, en minä ole sellainen =oP).
Lähdin viimein kotiinpäin, tällä kertaa juosten. Oli ihana juosta (tai no, hölkätä) pitkästä aikaa. Ajallisesti matkani kesti ehkä kymmenen minuuttia, jos sitäkään, mutta matkana se taisi olla jotain kilometrin, ehkä. En siis paljoa juossut, mutta ainakin sen verran, että voin täällä mainita juokseneeni. Jeha =oD
Tulin kotiin, istuskelin vähän aikaa ulkona ja sitten autoin iskää vetämään perunapeltoon uudet vaot. Rikkaruohot tunkivat perunoiden välistä, joten sillä tavalla ne sai ainakin osittain pois. Tuottelias päivä tänään siis. Vedimme vielä äitini kanssa lakanat ja sitten menin suihkuun.
Koneelle Empun kanssa, ennen kun hän meni Lostia katsomaan. Itse näin saman jakson jo Englannissa, joten en jaksanut keskittyä siihen sen kummemmin. En muutenkaan tuohon Lostiin ole jäänyt koukkuun, ehkä se olisi pitänyt katsoa alusta asti.
Irkkailin hieman, kyselin Saaralta Forssalaisista baareista ja sainkin hyvin tietoa. IhQa. Saadaan ehkä Saara messiin lauantaina, olisi mukavata =o) Tietenkin vielä se kyytiasia on ongelmana, mutta eiköhän jotain keksitä. Mennään sitten vaikka selvänä baariin ja otetaan oma auto messiin. Ainakin tulis jotain vaihtelua Helsingin ainaisiin teinimestoihin.
Nyt voiskin kohta mennä nukkumaan, tää unirytmi on taas kääntynyt aika perseelleen. Yhdeltä nukkumaan ja kahdelta ylös, japadapaduu!
Muuten, tuli tässä mieleeni, että minkäköhänlaisena ihmisenä ihmiset (lukijat) mua pitää. Siis lähinnä, että minkälaisen kuvan musta tän blogin välityksellä saa? (Huomatkaa, että virallinen blogisävy muuttui aika pikaseen kun puhunkin omana ittenäni, ihan kun en muuten puhuis =oP ) Tietenkin jätän joitain ihme juttuja ja ajatuksia pois tästä, eihän sitä nyt ihan kaikkea viitsi kirjoittaa kaikkien nähtäville. Mutta siis saako musta mun kirjotuksen perusteella jonkinnäkösen kuvan? Siis lähinnä luonnetta tarkotan. Yritän aika usein kirjottaa jotain pikkunäppärää, siinä kuitenkaan onnistumatta. Eli siis kuinka omahyväsenä, itsekeskeisenä ja kehuskelevana te mua pidätte? Toisaalta, tää on mun blogi. Eli siis tarkotushan on kirjottaa omasta päivästäni, joten pakkohan tässä on musta itsestään kertoa. Mut paistaaks täst läpi semmonen kauhee itsensä parhaana pitäminen? Koska siis se mitä kirjotan, saattaa näyttää sellaselta ihmiselle, joka ei mua tunne. No joo, mietin vaan =o) Saa kommentoida, ihan kaikki. Toisaalta tää nyt oli vähän tämmöstä pohdintaa, et en kovinkaan suurta palautetta ees odota =oD
Ois kyl silti kiva kuulla ihmisiltä, jotka tuntee mut, että saako mun kirjotuksista samanlaisen kuvan kun mitä mä oikeesti oon? Ja sit taas toisaalta te, jotka ette mua tunne, että millasena te mua pidätte? Tai millasena näätte? Juups. Ehkä tää on merkki siitä et on jo mun nukkumaanmenoaika mennyt kaaaauan sitten =oD Eli meen nyt heti, moiks kaikille, huomenna mökkeilee \o/
Päivä alkoi todella hyvissä merkeissä. Puoli kahden maissa heräsin puhelimen ääneen. Äiti soitti ja kysyi, olenko jo herännyt. No enpä ollut, ihmeellistä. Nousin kuitenkin puhelun jälkeen ylös, pesin hampaani ja menin koneelle. Tässä sitä taisi vierähtää jokunen tunti, kello kolmelta menin alakertaan aikeenani syödä lounasta.
Alakertaan päästyäni, keksinkin kuitenkin soittaa Empulle. Ehkäpä lähtisimme tänään illalla jumppaan. Olin aika varma, että Emppu olisi töissä, joten yllätyin kun hän vastasikin puhelimeensa. Hänellä oli tänään vapaapäivä ja sovimme menevämme jumppaan, ainakin katsomaan millaista siellä olisi. Jei! Jotain tekemistä tähän päivään. Keksin myös kysyä häneltä, josko hän haluaisi lähteä kanssamme mökille, koska olimme sinne menossa perjantaina. Sattumoisin hänellä oli pe-su vapaana, joten hän lupautui mukaamme. Jei! Tästä olikin tulossa hyvä päivä.
Kokkasin viimein itselleni lounaan; paprikaa, jauhelihaa, valkosipulia, sweet chili kastiketta ja paistettuja eilisiä uusiaperunoita. Njami. Leipää ja pepsi max goldia (kiitos ihanat lammihemmot<3) palanpainikkeeksi, siitä ei voinut enää ateria parantua.
Luin parit vanhat Aku Ankat ja menin saunalle pesemään mattoa, johon pojat olivat viime käynnillään oksentaneet. Olin juuri saanut kaikki saippuat ja harjat valmiiksi ja pienen osan mattoa hangatuksi, kun ovkello soi: pimpelipimpelipompelipompimpimpimpompimpelipompelipompom. Niin se soi. No se ei siis voinut olla kukaan muu kuin raksu isosiskoni Pia. Avaamaan ovea ja kasa poikia päälle. Jei! Ihanat poijjaat. Mutta siis pääasiaan. Pia oli ostanut uuden auton, citroen berslingon (sitikka perslinko), ja tuli näyttämään sitä. Olihan se hieno. Poikien häkki mahtui todella hyvin auton takaosaan ja etupenkin ja häkin väliin jäi vielä niin runsaasti tilaa, että sinne sai vaikka kuinka paljon tavaraa. Jei!
Mentiin sisälle ja jatkoin maton pesemistä. Sain siihen jopa apua. Velmulainen tuli kanssani tassuttelemaan maton päälle ja pudottelemaan palloaan vesiämpäriini. Loiskis! Eikä kastuttu, ei yhtään! Ajoin Velmun kuitenkin pikaisesti pois paikalta (vaikka avulias olikin), sillä halusin pestä maton rauhassa. Onhan semmoisen peseminen taitolaji. Ja kehumatta itseäni, olen siinä paras silloin kun niitä jaksan pestä. Eli kovin harvoin. Matto/2vuotta on hyvä tahti. Sain maton viimein ulos kuivumaan, kiitos Pialle avusta.
Tämän jälkeen palasin yläkertaan ja aloin kirjoittamaan sähköpostia Valerielle. Tuhrasin siihen aikaa noin pari tuntia, mutta ei siitä silti mikään hyvä tullut. En ole koskaan ollut hyvä kirjoittamaan, varsinkaan englanniksi. Luulin aina ennen, että puhuminen on vahvin lajini (siis englanniksi) mutta kuukaudet Englannissa osoittivat luuloni vääräksi. Tietenkin puhuin siellä paljon ja minua ymmärrettiin, mutta itseäni jäi häiritsemään se, että sanojen mieleen tuleminen kesti niin kauan. Oli kiva kertoa jotain tarinaa kun kolmasosa sanoista antoi odottaa itseään sen kolme sekuntia =o/ Gräyh.
No kumminkin. Sain sähköpostin lähetettyä Valerielle ja sitten olikin aika jo lähteä jumppaan. Oltiin hieman taas myöhässä äitin kanssa, mutta koska jumppa pidettiin urheilukentällä, ei se haitannut kovinkaan paljoa. Emppu oli jo tietenkin paikalla, äitin kaveri saapui vähän meidän jälkeemme. Emme siis olleet edes viimeisiä!
Jumppa oli aika lötköä. Siis ei kovinkaan vaativaa. Hengästyin kerran, silloin kun piti juosta ympäriinsä pienellä alueella ja välillä ottaa itselleen pari ja tehdä jotain ihme parihyppyjä. Lihasjutuissakaan ei melkeen mikään tuntunut, olisi pitänyt ottaa isommat painot, ne puolitoista kiloiset olivat aika nössöjä.
Jumpan jälkeen jätin äitin kävelemään kotiin kaverinsa kanssa, minä menin Empun kanssa vähän matkaa. Juttelimme niitä näitä, lähinnä huomisesta mökkireissusta. Ajattelimme, että ehkä käymme lauantaina Forssassa jossain baarissa. Emme tienneet yhtään baaria sieltä päin, mutta äkkiäkös sen saisi selville. Jei! Kyytikin on vielä itseasiassa hieman epäselvä, mutta jos vaikka ihanat, mahtavat, upean parhaat vanhempani voisivat heittää meidät, olisi aika helmeä (en nuoleskele ketään, koskaan, ikuna, en minä ole sellainen =oP).
Lähdin viimein kotiinpäin, tällä kertaa juosten. Oli ihana juosta (tai no, hölkätä) pitkästä aikaa. Ajallisesti matkani kesti ehkä kymmenen minuuttia, jos sitäkään, mutta matkana se taisi olla jotain kilometrin, ehkä. En siis paljoa juossut, mutta ainakin sen verran, että voin täällä mainita juokseneeni. Jeha =oD
Tulin kotiin, istuskelin vähän aikaa ulkona ja sitten autoin iskää vetämään perunapeltoon uudet vaot. Rikkaruohot tunkivat perunoiden välistä, joten sillä tavalla ne sai ainakin osittain pois. Tuottelias päivä tänään siis. Vedimme vielä äitini kanssa lakanat ja sitten menin suihkuun.
Koneelle Empun kanssa, ennen kun hän meni Lostia katsomaan. Itse näin saman jakson jo Englannissa, joten en jaksanut keskittyä siihen sen kummemmin. En muutenkaan tuohon Lostiin ole jäänyt koukkuun, ehkä se olisi pitänyt katsoa alusta asti.
Irkkailin hieman, kyselin Saaralta Forssalaisista baareista ja sainkin hyvin tietoa. IhQa. Saadaan ehkä Saara messiin lauantaina, olisi mukavata =o) Tietenkin vielä se kyytiasia on ongelmana, mutta eiköhän jotain keksitä. Mennään sitten vaikka selvänä baariin ja otetaan oma auto messiin. Ainakin tulis jotain vaihtelua Helsingin ainaisiin teinimestoihin.
Nyt voiskin kohta mennä nukkumaan, tää unirytmi on taas kääntynyt aika perseelleen. Yhdeltä nukkumaan ja kahdelta ylös, japadapaduu!
Muuten, tuli tässä mieleeni, että minkäköhänlaisena ihmisenä ihmiset (lukijat) mua pitää. Siis lähinnä, että minkälaisen kuvan musta tän blogin välityksellä saa? (Huomatkaa, että virallinen blogisävy muuttui aika pikaseen kun puhunkin omana ittenäni, ihan kun en muuten puhuis =oP ) Tietenkin jätän joitain ihme juttuja ja ajatuksia pois tästä, eihän sitä nyt ihan kaikkea viitsi kirjoittaa kaikkien nähtäville. Mutta siis saako musta mun kirjotuksen perusteella jonkinnäkösen kuvan? Siis lähinnä luonnetta tarkotan. Yritän aika usein kirjottaa jotain pikkunäppärää, siinä kuitenkaan onnistumatta. Eli siis kuinka omahyväsenä, itsekeskeisenä ja kehuskelevana te mua pidätte? Toisaalta, tää on mun blogi. Eli siis tarkotushan on kirjottaa omasta päivästäni, joten pakkohan tässä on musta itsestään kertoa. Mut paistaaks täst läpi semmonen kauhee itsensä parhaana pitäminen? Koska siis se mitä kirjotan, saattaa näyttää sellaselta ihmiselle, joka ei mua tunne. No joo, mietin vaan =o) Saa kommentoida, ihan kaikki. Toisaalta tää nyt oli vähän tämmöstä pohdintaa, et en kovinkaan suurta palautetta ees odota =oD
Ois kyl silti kiva kuulla ihmisiltä, jotka tuntee mut, että saako mun kirjotuksista samanlaisen kuvan kun mitä mä oikeesti oon? Ja sit taas toisaalta te, jotka ette mua tunne, että millasena te mua pidätte? Tai millasena näätte? Juups. Ehkä tää on merkki siitä et on jo mun nukkumaanmenoaika mennyt kaaaauan sitten =oD Eli meen nyt heti, moiks kaikille, huomenna mökkeilee \o/
3 kommenttia:
"Ainakin tulis jotain vaihtelua Helsingin ainaisiin teinimestoihin." --> Forssan teinimesta :)
No vaihtelua vaihtelua =oP Ei oo niin kauheesti kokemuksii muun ku helsingin baareista, ni nyt ku tuli mahdollisuus testailla muitakin, ni mikäs siinä =oD Nähdäänpähän ainaki et onks teinit kaikkialla samanlaisia =oD Mehän kun siis ei olla yhtään teinixei xD
hih =o) kiva kuulla =oD
Lähetä kommentti