Olihan taas. Aamulla heräsin jo ennen kellon soittoa, eli ennen puolta kahdeksaa. Eikä edes väsyttänyt kovin. Kannattaa mennä puolta tuntia normaalia ennen nukkumaan, heh =oD
Pesin hampaani, puin hiukan päälleni ja kylvetin, rasvasin ja puin Angelan. Valerie lähti kouluun kahdeksan aikaan, Lily oli vielä aamupalalla. Lily heräsi tänään vasta seitsemän jälkeen, huoneessa ei ollut ketään ja Lily hätääntyi: "Mummy!! I'm lost!" ja hirveä itku päälle. Reppana.
Lily tuli yläkertaan vasta kaksikymmentä yli kahdeksan, joten en kerennyt kylvettämään häntä ennen Angelan kouluun viemistä. Puin itselleni, meikkasin ja lähdin hakemaan Angelalle kenkiä. Pikaisesti kengät jalkaan ja alakertaan. Avaimet mukaan ja.. Avaimet? Missä hitossa on mun avaimet!?!? Ei löytynyt mistään vaikka kuinka käänsin sängyt ja peitot ympäri. Oli pakko lähteä ilman avaimia. Onneksi Lily ei ollut vielä ollut kylvyssä, joten Alfred ei voinut lähteä hänen kanssaan mihinkään ennen kuin tulin kotiin. Huh.
Angela kouluun ja minä kotiin tiskaamaan. Alfie avasi oven minulle, Lily kuulema odotteli jo yläkerrassa, että kylvettäisin hänet, jotta he pääsisivät lähtemään kauppaan. Menin ylös pikaisesti, ajattelin tiskaavani sen jälkeen.
Lily todellakin odotti minua jo yläkerrassa, oli hän jo vaatteensakin riisunut, iso tyttö. Pikaisesti hammaspesulle ja kylpyyn. Rasvaukset ja vaatteet päälle. Kysyin Lilyltä avainteni kohtaloa, väitti että ne olivat alakerrassa. Menimme siis alas, mutta ei avaimia löytynyt, kuten olin arvellutkin.
Aloin tiskaamaan astioita, Lily meni isoisänsä luokse. He lähtivät pian kaupoille ja sen jälkeen he kuulema menisivät Simonille ja Sashille. Selvä tämä. Toivoin vain, että he tulisivat kotiin ennen minua ja Angelaa, sillä jos en löytäisi vara-avaimia mistään, joutuisimme odottelemaan heidän paluutaan autossa.
Amanda soitti ja kertoi Lilyn olevan myös tervetullut Elizabethin syntymäpäiville, jonne Angela oli täksi iltapäiväksi kutsuttu. Kiva juttu. Kysyin Amandalta vara-avaimista ja sellaiset onneksi löytyivät sieltä, missä Amanda sanoi niiden olevan. Hienoa.
Yläkerrassa yritin vielä etsiä avaimiani, tuloksetta. Vaihdoin vierassänkyyn lakanat, sillä yleensä katson televisiota sillä istuen, eikä ole kovin mukavaa jos lakanat ovat likaiset jos joku niissä nukkuu. Avaimia ei löytynyt silläkään kertaa, vaikka järjestelin kaikki vaatteeni ja tutkin taskut. Olin varma, että olin jättänyt ne sängylleni eilen iltapäivällä. Sillä tiedolla sain kadottajan oikean henkilöllisyyden aika hyvin selville: Lily tai Angela. Yllättäen. He leikkivät huoneessani eilen kun itse olin alakerrassa tekemässä välipalaa itselleni. Tutkin heidän huonettaan pintapuolisesti, mutta missään ei näyttänyt olevan avaimia, voi ei.
Lämmitin lapsille pikaisesti ruokaa yhdentoista jälkeen, riisiä, kanaa ja papuja tomaattikastikkeessa. Lily ja Alfie tulivat kotiin ja minä lähdin hakemaan Angelaa koulusta. Angela toi Lilylle koulusta maitoa, luuli että Lily olisi mukana hakemassa häntä. Olihan tänään tiistai ja aina tiistaisin Lily oli yleensä mukanani hakemassa häntä. Angela pettyi hieman, mutta pian unohti Lilyn, kun huomasi kiipeilytelineen koulun pihalla. Sen kautta autolle ja kotiin. Angela sai jälleen syntymäpäiväkutsun, 5.6. oli päivämäärä. Saa sitten mennä sinne joko Amandan tai Valerien kanssa. Tai Janetin. Tai sitten ei mene ollenkaan. Tässä vaiheessa alkaa todella tajuamaan, että aikani täällä tulee päätökseen. Kohta pitäisi jättää lapset tänne ja matkata koto-Suomeen. Onneksi kotonakin on ihania lapsosia, jotka jo kovasti odottelevat tuliaisia =o) Mitähän sitä keksisi? Olisiko ehdotuksia? Kaksivuotiaalle ja alle vuoden ikäiselle tytölle ja pojalle pitäisi jotain keksiä. Jotain London-aiheista, muistoksi ajastani täällä. Vaikka tuskin he sitä tulevat kauaa muistamaan =oD
Annoin lapsille lounaan jälkeen palasen kakkua ja mukillisen maitoa. Lapset hyppelivät yläkertaan ja minä pesin astiat. Valmistin lounaan itselleni, spagettia, pinaattia ja sipuli-jauhelihakastiketta, njam. Tulin yläkertaan, söin ja vein astiat alas ja tiskasin ne. Otin Angelan yläkertaan ja vaihdoin hänen vaatteensa. Olin viemässä häntä alakertaan, kun tulin huomanneeksi lasten leluauton. Sen penkin allahan on pienoinen säiliö, johon voi tavaraa laittaa. Avasin säililön, ja kas! Löysin avaimeni! Ne oli hienosti laitettu säiliön sisällä olevaan pieneen tilaan, en melkein nähnyt niitä, sillä avaimenperä oli avaimien päällä ja osittain esti minua näkemästä niitä. Ilmeisesti lapset olivat yrittäneet käynnistää autoaan, siihenhän niitä avaimia tarvitsee. Mallia he ilmeisesti olivat ottaneet minusta, toisinaan pidän kotiavaimiani auton käsijarrun vieressä olevassa lokerikossa. Samalla tavalla avaimet meinaan olivat leikkiautossa, kuin oikeassa autossakin. Voi näitä lapsia =oD
Nyt pientä netteilyä ja kohta voisi lukea hieman pääsykokeisiin. Neljän aikaan pitäisi lähteä syntymäpäiville. Pääsen taas seikkailemaan auton kanssa, Amanda ei ollut aivan varma syntymäpäivien pitopaikasta. No kyllä se kuitenkin jotenkin löytyy, jeh =o)
Illalla olin luvannut mennä tapaamaan Barbaraa, mutta Janet ja Alfie ovat menossa katsomaan Da Vinci Koodin, ja koska en päässytkään katsomaan sitä tänään päivällä, lähden heidän mukaansa. Valerie tulee myös. Sanoin Barbaralle, etten pääse tänään, mutta jos hän haluaa, voi hän tulla kanssamme katsomaan leffan. Hän saattoi suuttua. Jotenkin itsensä ilmaiseminen mesen kautta, vieläpä englanniksi, on hiukan ongelmallista. Toivottavasti en kovin pahoin pahoittanut hänen mieltään. Toivon kuitenkin että kerkeäisimme näkemään toisemme vielä ennen kuin lähden kotiin, olisi mukava sanoa heipat ennen lähtöäni. Nyt voisin ottaa pienet päivätirsat ja sen jälkeen herätä virkeänä lukemaan. Toivottavasti.
Pesin hampaani, puin hiukan päälleni ja kylvetin, rasvasin ja puin Angelan. Valerie lähti kouluun kahdeksan aikaan, Lily oli vielä aamupalalla. Lily heräsi tänään vasta seitsemän jälkeen, huoneessa ei ollut ketään ja Lily hätääntyi: "Mummy!! I'm lost!" ja hirveä itku päälle. Reppana.
Lily tuli yläkertaan vasta kaksikymmentä yli kahdeksan, joten en kerennyt kylvettämään häntä ennen Angelan kouluun viemistä. Puin itselleni, meikkasin ja lähdin hakemaan Angelalle kenkiä. Pikaisesti kengät jalkaan ja alakertaan. Avaimet mukaan ja.. Avaimet? Missä hitossa on mun avaimet!?!? Ei löytynyt mistään vaikka kuinka käänsin sängyt ja peitot ympäri. Oli pakko lähteä ilman avaimia. Onneksi Lily ei ollut vielä ollut kylvyssä, joten Alfred ei voinut lähteä hänen kanssaan mihinkään ennen kuin tulin kotiin. Huh.
Angela kouluun ja minä kotiin tiskaamaan. Alfie avasi oven minulle, Lily kuulema odotteli jo yläkerrassa, että kylvettäisin hänet, jotta he pääsisivät lähtemään kauppaan. Menin ylös pikaisesti, ajattelin tiskaavani sen jälkeen.
Lily todellakin odotti minua jo yläkerrassa, oli hän jo vaatteensakin riisunut, iso tyttö. Pikaisesti hammaspesulle ja kylpyyn. Rasvaukset ja vaatteet päälle. Kysyin Lilyltä avainteni kohtaloa, väitti että ne olivat alakerrassa. Menimme siis alas, mutta ei avaimia löytynyt, kuten olin arvellutkin.
Aloin tiskaamaan astioita, Lily meni isoisänsä luokse. He lähtivät pian kaupoille ja sen jälkeen he kuulema menisivät Simonille ja Sashille. Selvä tämä. Toivoin vain, että he tulisivat kotiin ennen minua ja Angelaa, sillä jos en löytäisi vara-avaimia mistään, joutuisimme odottelemaan heidän paluutaan autossa.
Amanda soitti ja kertoi Lilyn olevan myös tervetullut Elizabethin syntymäpäiville, jonne Angela oli täksi iltapäiväksi kutsuttu. Kiva juttu. Kysyin Amandalta vara-avaimista ja sellaiset onneksi löytyivät sieltä, missä Amanda sanoi niiden olevan. Hienoa.
Yläkerrassa yritin vielä etsiä avaimiani, tuloksetta. Vaihdoin vierassänkyyn lakanat, sillä yleensä katson televisiota sillä istuen, eikä ole kovin mukavaa jos lakanat ovat likaiset jos joku niissä nukkuu. Avaimia ei löytynyt silläkään kertaa, vaikka järjestelin kaikki vaatteeni ja tutkin taskut. Olin varma, että olin jättänyt ne sängylleni eilen iltapäivällä. Sillä tiedolla sain kadottajan oikean henkilöllisyyden aika hyvin selville: Lily tai Angela. Yllättäen. He leikkivät huoneessani eilen kun itse olin alakerrassa tekemässä välipalaa itselleni. Tutkin heidän huonettaan pintapuolisesti, mutta missään ei näyttänyt olevan avaimia, voi ei.
Lämmitin lapsille pikaisesti ruokaa yhdentoista jälkeen, riisiä, kanaa ja papuja tomaattikastikkeessa. Lily ja Alfie tulivat kotiin ja minä lähdin hakemaan Angelaa koulusta. Angela toi Lilylle koulusta maitoa, luuli että Lily olisi mukana hakemassa häntä. Olihan tänään tiistai ja aina tiistaisin Lily oli yleensä mukanani hakemassa häntä. Angela pettyi hieman, mutta pian unohti Lilyn, kun huomasi kiipeilytelineen koulun pihalla. Sen kautta autolle ja kotiin. Angela sai jälleen syntymäpäiväkutsun, 5.6. oli päivämäärä. Saa sitten mennä sinne joko Amandan tai Valerien kanssa. Tai Janetin. Tai sitten ei mene ollenkaan. Tässä vaiheessa alkaa todella tajuamaan, että aikani täällä tulee päätökseen. Kohta pitäisi jättää lapset tänne ja matkata koto-Suomeen. Onneksi kotonakin on ihania lapsosia, jotka jo kovasti odottelevat tuliaisia =o) Mitähän sitä keksisi? Olisiko ehdotuksia? Kaksivuotiaalle ja alle vuoden ikäiselle tytölle ja pojalle pitäisi jotain keksiä. Jotain London-aiheista, muistoksi ajastani täällä. Vaikka tuskin he sitä tulevat kauaa muistamaan =oD
Annoin lapsille lounaan jälkeen palasen kakkua ja mukillisen maitoa. Lapset hyppelivät yläkertaan ja minä pesin astiat. Valmistin lounaan itselleni, spagettia, pinaattia ja sipuli-jauhelihakastiketta, njam. Tulin yläkertaan, söin ja vein astiat alas ja tiskasin ne. Otin Angelan yläkertaan ja vaihdoin hänen vaatteensa. Olin viemässä häntä alakertaan, kun tulin huomanneeksi lasten leluauton. Sen penkin allahan on pienoinen säiliö, johon voi tavaraa laittaa. Avasin säililön, ja kas! Löysin avaimeni! Ne oli hienosti laitettu säiliön sisällä olevaan pieneen tilaan, en melkein nähnyt niitä, sillä avaimenperä oli avaimien päällä ja osittain esti minua näkemästä niitä. Ilmeisesti lapset olivat yrittäneet käynnistää autoaan, siihenhän niitä avaimia tarvitsee. Mallia he ilmeisesti olivat ottaneet minusta, toisinaan pidän kotiavaimiani auton käsijarrun vieressä olevassa lokerikossa. Samalla tavalla avaimet meinaan olivat leikkiautossa, kuin oikeassa autossakin. Voi näitä lapsia =oD
Nyt pientä netteilyä ja kohta voisi lukea hieman pääsykokeisiin. Neljän aikaan pitäisi lähteä syntymäpäiville. Pääsen taas seikkailemaan auton kanssa, Amanda ei ollut aivan varma syntymäpäivien pitopaikasta. No kyllä se kuitenkin jotenkin löytyy, jeh =o)
Illalla olin luvannut mennä tapaamaan Barbaraa, mutta Janet ja Alfie ovat menossa katsomaan Da Vinci Koodin, ja koska en päässytkään katsomaan sitä tänään päivällä, lähden heidän mukaansa. Valerie tulee myös. Sanoin Barbaralle, etten pääse tänään, mutta jos hän haluaa, voi hän tulla kanssamme katsomaan leffan. Hän saattoi suuttua. Jotenkin itsensä ilmaiseminen mesen kautta, vieläpä englanniksi, on hiukan ongelmallista. Toivottavasti en kovin pahoin pahoittanut hänen mieltään. Toivon kuitenkin että kerkeäisimme näkemään toisemme vielä ennen kuin lähden kotiin, olisi mukava sanoa heipat ennen lähtöäni. Nyt voisin ottaa pienet päivätirsat ja sen jälkeen herätä virkeänä lukemaan. Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti