Joulu, tulihan se vihdoin. Kyllähän sitä odotettiinkin. Silti oloni ei ole kovin jouluisa. Pappa joutui sairaalaan, viettää joulunsa siellä. Olen surullinen hänen puolestaan. Tiedän että hän on jo vanha, mutta silti en voi tottua ajatukseen, että menetän jonkun läheiseni. Vaikka en ole koskaan ollut kovin läheinen hänen kanssaan, tuntuu sairaalaan joutuminen kovemmalta palalta kuin ennen. Ehkä välimatka tekee asiasta pahemman tuntuisen, ehkä jouluaika, tai se, että en voi viettää joulua kotona perheeni parissa. Mutta silti. Puhuin Amandan kanssa asiasta. Hän sanoi asian kauniisti: "I know you can´t spend Christmas with your family, but you do have this little family here." Se oli mielestäni kauniisti sanottu. Kiitos siitä.
Eilen kävimme jouluillallisella, jonka Amanda tarjosi. Oli todella mukava ilta. Amandan kanssa joimme paikan erikoisen "Fatboy screaming". Oli hyvä. Makea. Lopussa makeus alkoi jo hiukan ällöttämään, mutta loppuun juotiin silti. Fatboy on thai-ravintola noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Tunnelma oli ihana ja ruoka hyvää. Jos pitää tulisesta, kannattaa kokeilla. Tilasin itselleni kanaa, kurkun, ananaksen, tomaatin, paprikan ja pähkinän kanssa. Kastike oli tietenkin sweet&sour. Oli erittäin herkkua. Kanan kanssa söin nuudeleita. Nuudeleita ravuilla, tai katkaravuilla. Niillä pyrstöjutuilla kuitenkin. Valerie tilasi ankkaa curry kastikkeessa ja spesiaali riisin, josa oli tomaattia, katkarapuja ja chiliä. Oli myös syötävää. Amanda tilasi viellä vihanneksia ja katkarapuja. Alkupalaksi söimme friteerattuja katkarapuja ja kana-kevätkääryleitä, kummatkin vahvalla chili kastikkeella. Oli hyvää, ilman chiliä siis. Jälkiruoaksi tilasin friteeratun banaanin jäätelön kera ja Valerie ja Amanda tilasivat Mango-jäädykkeen. Oli myös vallan hyvää. Njami.
Lähdimme syömään lasten mentyä nukkumaan, eli puoli seitsemän +tunti joka meni valmistautumiseen, eli noin puoli kahdeksan aikoihin. Simon tuli vahtimaan lapsia. Valerie laittoi hiukseni:
Ja vaatteeni kävin ostamassa tuossa juuri:
Oli erittäin kiva ilta. Ja Amandahan maksoi kaiken. Meillä on maailman paras pomo!
Tänään oli normaali työpäivä, aamupalaa ja pesulle, siivousta. Ensin Angelan siivousta, kakkasi ja pissasi housuunsa, en tiedä miksi. Ja Angelahan ei käytä vaippaa, joten piti pestä myös hiukan käsipyykkiä. Sen jälkeen imuroimme omat huoneemme, minä imuroin oikein sänkyjen alta (normaalisti en imuroi, sillä säilytyslaatikot ovat siellä, eikä imuri muutenkaan oikeen mahdu sinne, tänään kuitenkin siirsin sängyt pois tieltä ja imuroin). Sitten imuroin koko talon, Valerie kiillotteli huonekaluja ja siivosi keittiön. Pesimme myös pyykkiä urakalla. Jouluna ei siivota!
Amanda lähti heti aamupalan jälkeen ostelemaan joululahjoja ja palasi vasta juuri ennen kuin lapset menivät nukkumaan. Leivoin Tripla-suklaa-brownien ja söimme sitä. Teen huomena toisen, sillä Amanda uskoo Odafen pitävän siitä. Huomenna Odafe tulee kotiin, näen hänet ensimmäistä kertaa. Nii ja siis huomenna on Odafen syntymäpäivä. Joten onnea ja toivottavasti pidät syntymäpäiväkakustasi.
Tulin ylös, puhuin Pasin, äidin ja Änin kanssa. Kuulin papasta ja olin hiukan surullinen. Juteltiin Amandan kanssa kaikesta, joulusta ja papasta, aikuistumisesta, tottumisesta uusiin tapoihin ja asioihin. Elämästä pitää tehdä sellainen kuin haluaa ja kun elämä antaa sitruunoita, pitää tehdä niistä limsaa. Kaikki asiat, huonotkin, saa jollain tavalla käännettyä hyviksi. Ainakin yleensä. Nyt hyvää yötä. Huomena on vapaapäivä, mutta silti joudun työskentelemään, pitäähän sitä joulun eteen jotain tehdä. Kuten esimerkiksi ruokaa. Hyvää joulua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti