Oukkeih. Aamu oli taas iha normaali, auto ei ollu tänää jäässä, joten oltiin aikas aikasin koululla. Kotiin ja pyykkiä pesemään. Posti tuli ja sen mukana mulle paketti, jossa oli pikkujoululahja, semmonen joulunen lammas ja kutomispuikot. Jeh. Alotinki heti kutomaan, tällä hetkellä eka raita valmis ja pieni väliraita puolessa välissä. Jeh. Angela koulusta kotiin ja lounasta syömään. Isoäiti lähti ulos kysymättä meiltä mitään, eikä tietenkää ottanu avaimii mukaansa. Huonompi juttu. Jouduin sit viemään tytöt yksin kouluun, joka ei kyl ollu mitenkää paha juttu, ei ollu mitää ongelmii. Tultiin kotiin ja kattelin telkkarii ja kudoin.
Haettiin lapset takas koulusta, tällä kertaa Valerie tuli mukaan, osin varmaan selvinny yksinki, mut jotenki helpompaa jos on joku muu mukana. Ei jostain syystä jännitä niin paljoo, kai. Lapset kotiin ja ovi auki, mutta hupsista! Se ei auennukaa! Avain vaa pyöri lukossa. Onneks isoäiti oli sisällä, se ei saanu sitä auki sieltäkää käsin, mut se haki veitsen tai jonku keittiöstä ja jotenki väänsi sen lukon auki. Onneks. Oltais muuten jääty ulos piiitkäks aikaa. Päästiin siis kuitenki sisään ja lapsille saatiin murkinaa. Valerie lähti kirkkoon ja onneks ovessa on kaks lukkoo, et saatiin se auki ja kiinni jotenki ees. Oli hyvä. Lasten syöttäminen kesti puolet pidempään ku normaalisti, johtuen suurimmaks osaks siitä, et isoäiti oli siin niitten vieressä vahtimassa niitten syömistä. Sitte mentiin ylös pesulle ja matkalla ylös, Angela kävi olohuoneessa ja melkeen katkas sormensa ja mun langat saksilla, jotka olin jättäny nojatuolin sarjalle, ku tiesin et tuun takas kutomaan. Ja koska lapset ei yleensä enää ruuan jälkeen mee olkkariin. Huoh. No, lapset kylpyyn, oli aika helppoo. Isoäiti riisu Lilyn, mistä tuli järkyttävä huuto ku Lily ois halunnu ottaa ne vaatteet pois ite, mut isoäiti ei kuunnellu. Pesin lapset ja isoäiti kuivas ja rasvas Angelan. Kuivasin ja rasvasin Lilyn. Sit tuli taas ongelmii, eka yritettiin laittaa Angelalle sukat jalkaan, mut eihä se onnistunu. Kävin lämmittää niiten maidot ku aattelin et isoäiti varmaan saa yhen sukan lapsenlapselleen jalkaan, sillä aikaa ku ne maidot lämpii ja ku meen alas ja ylös portaita. Menin takas ylös, ni eikö mitä! Siellähä se Angela juoksi edelleenki yks sukka jalassa. Nostin Angelan sit syliini ja pyysin Lilyy tuomaan sen sukan mulle. Laitoin sen Angelalle ja siin meni noin puol minsaa maksimissaan. Siis voiko oikeesti olla noin hankalaa??
Noh, sitte oli iltasatujen aika. Kaks kirjaa on semmonen normi. Yleensä Kaunotar ja Hirviö ja Jaakko ja Pavunvarsi. No jätin isoäidin niitten luo lukemaan ja sit ku kuulin et lapset alko kaatelee teeastiastoaan ulos jättiteekannustaan, aattelin et ne oli vissiinki jo lopettanu ja vois nyt mennä nukkumaan. No, eipä ne ollu ku lukenu ekan tarinan vasta. Voi pyhä jysäys sentään! Miten voi parin kirjan lukeminen kestää noin kauan? Tai no voihan se. Sillon ku lukija toistaa samaa lausetta noin viis kertaa ja vaatii lapsii toistamaan sen. Huoh huoh huoh. Sillä aikaa ku ne luki, kerkesin viikkaamaan mun pyykit, testaamaan et toimiiks keijuvalot ilman sulakelamppuu ja lakkaamaan kynnet mun uudella "peel off" kynsilakalla, oranssilla sellasella. Aika hauskaa. No sit kuulin ku isoäiti sano et nyt on nukkumaanmenoaika, ni menin niitten huoneeseen. Valot oli jo sammutettu, joten luulin et lapset oli jo sängyissään. Ni arvarkaapa vaan oliko! No oliha ne, mut Amandan sängyssä, ei omassaan =o/ Nostin Angelan ylös sieltä ja kannoin omaan sänkyynsä. Lilyn onneks seuras perässä. Annettiin niille niitten pullot ja lähettiin pois. Siis voi elämän kevät. Kello oli jo melkeen kaheksan ku ne viimein meni nukkumaan. Voi herran jestas sentään. Oon aina luullu et Amandan kanssa kestää kauan, mut ei se oo mitää verrattuna isoäitiin. Voi tsiisus sentään.
Jooh. Mutta nyt taidan lopetella. Vois ehkä pikkuhiljaa mennä nukkumaan. Jos eka kutois vähä ja sit menis. Eli huomisiin, tsau!
Haettiin lapset takas koulusta, tällä kertaa Valerie tuli mukaan, osin varmaan selvinny yksinki, mut jotenki helpompaa jos on joku muu mukana. Ei jostain syystä jännitä niin paljoo, kai. Lapset kotiin ja ovi auki, mutta hupsista! Se ei auennukaa! Avain vaa pyöri lukossa. Onneks isoäiti oli sisällä, se ei saanu sitä auki sieltäkää käsin, mut se haki veitsen tai jonku keittiöstä ja jotenki väänsi sen lukon auki. Onneks. Oltais muuten jääty ulos piiitkäks aikaa. Päästiin siis kuitenki sisään ja lapsille saatiin murkinaa. Valerie lähti kirkkoon ja onneks ovessa on kaks lukkoo, et saatiin se auki ja kiinni jotenki ees. Oli hyvä. Lasten syöttäminen kesti puolet pidempään ku normaalisti, johtuen suurimmaks osaks siitä, et isoäiti oli siin niitten vieressä vahtimassa niitten syömistä. Sitte mentiin ylös pesulle ja matkalla ylös, Angela kävi olohuoneessa ja melkeen katkas sormensa ja mun langat saksilla, jotka olin jättäny nojatuolin sarjalle, ku tiesin et tuun takas kutomaan. Ja koska lapset ei yleensä enää ruuan jälkeen mee olkkariin. Huoh. No, lapset kylpyyn, oli aika helppoo. Isoäiti riisu Lilyn, mistä tuli järkyttävä huuto ku Lily ois halunnu ottaa ne vaatteet pois ite, mut isoäiti ei kuunnellu. Pesin lapset ja isoäiti kuivas ja rasvas Angelan. Kuivasin ja rasvasin Lilyn. Sit tuli taas ongelmii, eka yritettiin laittaa Angelalle sukat jalkaan, mut eihä se onnistunu. Kävin lämmittää niiten maidot ku aattelin et isoäiti varmaan saa yhen sukan lapsenlapselleen jalkaan, sillä aikaa ku ne maidot lämpii ja ku meen alas ja ylös portaita. Menin takas ylös, ni eikö mitä! Siellähä se Angela juoksi edelleenki yks sukka jalassa. Nostin Angelan sit syliini ja pyysin Lilyy tuomaan sen sukan mulle. Laitoin sen Angelalle ja siin meni noin puol minsaa maksimissaan. Siis voiko oikeesti olla noin hankalaa??
Noh, sitte oli iltasatujen aika. Kaks kirjaa on semmonen normi. Yleensä Kaunotar ja Hirviö ja Jaakko ja Pavunvarsi. No jätin isoäidin niitten luo lukemaan ja sit ku kuulin et lapset alko kaatelee teeastiastoaan ulos jättiteekannustaan, aattelin et ne oli vissiinki jo lopettanu ja vois nyt mennä nukkumaan. No, eipä ne ollu ku lukenu ekan tarinan vasta. Voi pyhä jysäys sentään! Miten voi parin kirjan lukeminen kestää noin kauan? Tai no voihan se. Sillon ku lukija toistaa samaa lausetta noin viis kertaa ja vaatii lapsii toistamaan sen. Huoh huoh huoh. Sillä aikaa ku ne luki, kerkesin viikkaamaan mun pyykit, testaamaan et toimiiks keijuvalot ilman sulakelamppuu ja lakkaamaan kynnet mun uudella "peel off" kynsilakalla, oranssilla sellasella. Aika hauskaa. No sit kuulin ku isoäiti sano et nyt on nukkumaanmenoaika, ni menin niitten huoneeseen. Valot oli jo sammutettu, joten luulin et lapset oli jo sängyissään. Ni arvarkaapa vaan oliko! No oliha ne, mut Amandan sängyssä, ei omassaan =o/ Nostin Angelan ylös sieltä ja kannoin omaan sänkyynsä. Lilyn onneks seuras perässä. Annettiin niille niitten pullot ja lähettiin pois. Siis voi elämän kevät. Kello oli jo melkeen kaheksan ku ne viimein meni nukkumaan. Voi herran jestas sentään. Oon aina luullu et Amandan kanssa kestää kauan, mut ei se oo mitää verrattuna isoäitiin. Voi tsiisus sentään.
Jooh. Mutta nyt taidan lopetella. Vois ehkä pikkuhiljaa mennä nukkumaan. Jos eka kutois vähä ja sit menis. Eli huomisiin, tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti