tiistaina, syyskuuta 27, 2005

Isopyörä pyörii..

Nyt se on sit todellista. Lokakuun aikana lähen Lontooseen! Nyt sen vast alkaa tajuumaan, joudun jättää kaikki rakkaat ihmiset tänne koto-Suomeen ja olemaan ihan yksin vieraassa maassa ja vieraassa perheessä. Alku tulee olemaan varmaankin aika hankalaa, mut ehkä mä pystyn siihen. Aika moni on jo "luvannu" tulla moikkaamaan mua, saa nähä kuinka moni niist sit tulee. Pia nyt ainaki toivon mukaan. Ei sillä et en sinne muita haluis, mut Pia jo suunnitteli et se tulis talvilomallansa, et se kuulostais jo aika varmalta lähtömerkiltä. Mut ois kyl mukavaa jos mahdollisimman moni tulis käymään. Ku ei viel yhtään tiiä et tuunko esim. jouluks kotiin vai en. Mutta sen sit näkee tietenki sitte.

Ajatus au pairilaan lähdöstä tuli aika äkkii, mut kuvittelin koko ajan miten kivaa siel varmaan on. Ja toi perhe vaikuttaa tosi kivalta. Tai siis oon vaan pu
hunu sen äidin kanssa, mut se vaikuttaa tosi mukavalta ja se haluu et sen perhe on "onnellinen perhe". Et en usko et se on ihan hirvee mesta. Puhuin sen (Amandan, äidin) kanssa puhelimessa ja se oli hoitamassa just Lilya (2vuotias), ja kuulin ku se kysy: Mum, where´s Angela (4vuotias)? Angela oli koulussa, mut Lilyn ääni oli niin semmonen kirkas, pikkutytön ääni. Ja se viel puhu erittäin selvästi. Jotenki ku Saanaan vertaa, ni oliha se vanhemman kuulonen, mut se on tietenki puol vuotta Saana vanhempi, mut joo. Varmaa sillon ku tuun takas ni Saana osaa jo puhuu ihan sujuvasti ja PikkuVeikkaki varmaan tekee jotain muuta ku nukkuu, huutaa ja syö =o)

Nyt sit Amanda päättää viel et koska se tarvii mut sinne ja sit sovitaan matkajärjestelyistä ja katotaan et pääsenks mä sillon sinne. Eli periaatteessa nyt tarvii alkaa pakkailemaan ja ettimään tavaroita, joita tarvin messiin. Ja pitää kans miettii et mitä hittoo mä tarviin sinne mukaan. Ja miten mä saan kaikki tarvittavat jutut mukaan. Mihin hittoon mä pakkaan mun tavarat? Se matkalaukku joka mul oli Palmassa ei pysyny kiinni ku siel oli vähä liikaa tavaraa ja nyt mul on varmaan tuplasti se määrää mukana. Ou nou. Tulee onkelmii

Ja nyt ku tää asia on oikeesti niin varma ku melkeen voi olla (noi jutut muuten kumoo toisensa (o=), ni oon oikeesti alkanu miettimään, et kuin ikävä mul tulee kaikkii. Äiti ja iskä, Pia ja pojat, Pasi, Hanna ja lapset, Janika ja Minna, mummut ja vaari, tädit, ym ym ym... Ja tietenki kaikki kaveritki. Emppu, Anni, Piia, Maikki... No siinähä ne =o) Mut tietenki kaikki Minna ja Mira ja Jenni ja Kaisa ja Satu ja Heli... Onhan niitä. Täytyis joskus oikeesti laskee et ketä kaikkii voi sanoo kavereikseen. Ku esim. Kaisaa en oo piiitkään aikaan nähny, mut
kuitenki on se kai viel mun kaveri, mut se on vähä hassuu et mistä sen voi tietää et kuinka pitkän näkemättömyys ja puhumattomuus ja kuulumattomuus ajan jälkeen voi kaverii viel sanoo kaveriks? Noh, kaipa sen sit tietää. Ai nii joo, vois toho kaverilistaan viel lisätä Even ja Kipan ja Maaritin. Oiskoha sit kaikki eniten merkkaavat henkilöt tossa? Anteeks jos unohin jonkun =o) Ei ollu tarkotus.


Oon tänään taas koko päivän hoitanu Saanaa, se on kyl sulonen lapsi. Nyt se nukkuu ja mä yritän saada sille lisää piirrettyjä hommattuu. Lähinnä muumeja, tohtori sykeröt on mua varten =o)

Oho, olipas sitä asiaa taas. Noh, ehkä tää korvaa vähä eilistä laiskimus-tekstiä. Vai oliks se edellis päivän? Ei voi muistaa. Tsau!

Ei kommentteja: